Modernin maaseutu ympäristön perinnekasvit

Vaikka Suomessa tiedetään olleen loisteliaita puutarhoja linnojen ja kartanoiden pihoissa jo 1500-1600 -luvuilla, on puutarhakulttuuri mielestäni verrattain nuori eurooppalaisessa mittakaavassa. Kansan keskuuteen puutarhakulttuuri on levinnyt vasta 1900-luvun alussa.

Perinneperennat ovat erittäin käyttökelpoisia vieläkin. Ne ovat varmoja ja Suomen oloihin hyvin sopeutuneita. Monet perennat ovat alunperin luonnonlajeja tai vähän jalostettuja kantoja. Tähän perustuu myös niiden kestävyys Suomessa. 

Sopivia perinneperennoja moderniin maaaseutu ympäristöön ovat mielestäni lehtoakileija, kesäpikkusydän ja herttavuorenkilpi (Suomalaiset perinneperennat, Puutarhaliiton julkaisu) sekä juhannusruusu (Uusi puutarha ajan ja paikan hengessä, Tanja Nieminen 2013).

Kestävien ja kauniiden perennojen lista on valtava, mutta omiksi suosikeiksi nimenomaan maaseutuympäristöön nousevat myös:

-ruskolilja ja varjolilja ( http://puutarha.net/artikkelit/238/historia_havisee_perennapenkissa.htm)

-päivänkakkara, kultapallo ( http://www.pellervo.fi/pellervo/kp3_05/perennat.htm)

- harjaneilikka, palavarakkaus, särkynytsydän, vuorineilikka (Suomalaiset perinneperennat, Puutarhaliiton julkaisu)

-rohtosuopayrtti ( http://www.maatiainen.fi/kasvit.htm)

Moderniin maaseutuympäristöön sopivat hyvin pensaat ja puut, joita on käytetty suomalaisissa pihoissa jo vuosikymmeniä sitten. Näitä ovat esimerkiksi alppiruusut, jasmikkeet, omenapuut ja syreenit, kuten nuokkusyreeni kuvassa. (Uusi puutarha ajan ja paikan hengessä, Tanja Nieminen 2013).