Miten tehdä nykytila-analyysi?

Ymmärtäessäni jo hieman tilakeskuksen maisemasuunnittelua tekisin nykytila-analyysini ja maisema-tavoitetilani hieman toisin. 

1. Nyt ymmärrän miksi tilakeskusta on niin tärkeä katsoa ensin ulkopuolelta, jopa hieman kauempaakin. Toisin kuin yksityiset asunnot ja pihat, tilakeskus linkittyy ympäristöönsä ja kyläänsä voimaakkaammin. Se miten tilakeskus näkyy ulkopuolelle tai millaisia näkymiä tilakeskukselle avautuu ei ole yhdentekevää. Kirjaisin tarkemmin ja nimeäsin näkymät joita tilakeskukselle avautuu. Myös orastavat näkymät joita mahdollisesti haluaisin avata kirjaisin myös ylös. Näkymät jotka kaipaavat sulkemista olisi hyvä huomioida ainakin alustavin varauksin. Tilakeskukseen tutustumisen jälkeen kävisin näkymäpaikat läpi uudelleen. 
2. Jo mielellään ennakkoon läpikäyty lähialueen historia ja tärkeät alueet olisi hyvä linkittää jo tässä vaiheessa paperilla yhteen tilakeskuksen kanssa. Näkymä vesistöön tai sen puute, kulttuurillisesti arvokkaat pellot, niityt ja metsiköt. Myös mahdolliset muut perinnebiotoopit olisi hyvä kirjata. Nämä liittyvät tiiviisti myös näkymiin ja näiden kahden ensimmäisen kohdan yhteys tulisi olla näkyvillä jo inventointipaperilla.
3. Erityishuomiot, hyvässä ja pahassa. Näitä voivat olla esimerkiksi umpeen kasvitettu rakennuksen kivijalka, heinittyneet alueet, epämääräiset epämääräiset joita löytyy joka pihasta, erityisen tärkeät fokusoituneet näkymät, huonot liittymät ja kulkuväylät, alustava varaus parkkikselle jne.
4. Kasvillisuus, jonka voi merkitä hyvinkin yksinkertaisesti esimerkiksi jaolla kuten: pensaankorkuiset, latvuksenalaiset ja seinämän muodostava kasvillisuus. Lisäksi merkittävät yksilöpuut on hyvä kirjata. 

Maisemallinen tavoitetila koostuu nykytilan pohjalta. Mitä enemmän inventointipaperista löytyy merkintöjä avattaville ja suljettaville näkymille, muutoksille ja alustavalle varauksille, sitä helpompaa on  tavoitetilan piirtäminen. Nyt ymmärrän että tässä vaiheessa tehdään jo valintoja. Näiden valintojen pohjalta syntyy luonnos ja niiden on oltava synkassa. Maisema-analyysiä on huono tehdä ajatuksella "panoraamanäkymä ois kiva", jos sitä ei ole perustellut itselleen. Näkymiin on istuttava myös toiminnot ja kasvillisuus. 

Tai sitten voi tehdä niin, että korjaa yleissuunnitelmavaiheessa ensin luonnoksen, sitten maisema-analyysin ja tarkentaa nykytila-analyysiä. Taidan jatkossa kallistua tuohon uuteen suunnitelmaani. 

Isompi ajatus

Luin (kahlasin) metsän suunnitteluun, perustamiseen ja hoitoon liittyvää kirjallisuutta, joista referoin kolmea kirjaa. Yllätin jopa itseni innostumalla aiheesta. Varsinkin jalopuumetsät veivät sydämeni.Tiesittekö te, että Suomessa on melko vähän maisemallisesti hoidettuja jalopuumetsiä? Ja näkyykö niitä minkä verran Lepaalla, alan ykköskoulussa, jossa tiluksia riittää.

En tarkoita kirjoituksella, etteikö Suomessa olisi jalopuumetsiä, puukujanteita tai yksittäisiä puita. Se isompi ajatus tehtävän takana on, että miksi ihmeessä niitä ei ole enemmän? Jalopuumetsät ovat upeita ja hoitoluokaltaan melko alhaisia. Ajatusta voisi ainakin miettiä varsinkin kunnissa, joissa kunnan viherpuolella ei ole resursseja ei ole riittämiin. Jalostetumpi ajatus olisi lähinnä se, että jalopuumetsillä voisi korvata osia puistoista. Tällä tavalla voitaisiin myös mahdollisesti alentaa joidenkin alueiden hoitoluokitusta ja kustannuksia.  Ja pienenpikin metsikkö voisi riittää. Ajatelkaa mikä perintö olisi istuttaa lapsille tukku tammea, saarnea tai jalavaa?

Erityisesti Lepaa kostuisi jalopuumetsistä myös oppimisympäristöjen muodossa. Erityisesti maisemasuunnittelun opiskelijat saisivat kokemuksen miltä tuntuu kävellä tällaisen metsän sisällä. Mieluiten vielä erilaisten metsien sisällä. Kokemus myös rohkaisisi suunnittelmaan vastaavia omiinkin kohteisiin. Kokemuksen antaminen voi monesti olla myös nopeampi tapa tuoda asia tietoisuuteen ja se jää paremmin mieleen. Ja ajatelkaa miten Rihtniemen opit aukeasivat tällaisessa oppimisympäristössä.

 

 

Tilakeskus ja kylä maisemakuvassa

Maisemarakenne on pitkälle määritellyt asutuksen ja sen myötä kylien syntymisen. Ranta on taannut aikoinaan vesistön myötä kalasaaliin ja viljava maa hyvän sadon. Ihmisten lyöttäydyttyä samaan sumppuun on syntynyt kylä. Perinnebiotoopit ovat syntyneet näille paikoille maanviljelyksen ja laiduntamisen myötä, mikä on vaikuttanut maisemakuvaan.

Tilakeskus merkitsee kylälle sydäntä ja maaseutumaiseman kiintopistettä. Tilakeskus pitää kylän virkeänä ja lisää sen elinvoimaisuutta. Nykyajan tilakeskukset ovat suurentuneet ja ne näkyvät enemmän maisemakuvassa. Yhä nykyään on tärkeää tilakeskuksen suunnittelussa, että se sulautuu ympäristöön. Tyypillisiä juttuja tilakeskukselle ovat puukujanteet sekä suuret, vanhat puut, jotka sulauttavat tilakeskuksen ympäristöönsä. Tilakeskusta suunnitellessa on tärkeää jättää avoimet näkymät pelloille ja vesistöön.  Maisemakuvaan vaikuttaa myös tilakeskuksen ylläpito. Iso tekijä on ympäristön siistiminen. Isot tilukset houkuttavat helposti säilömään traktorin raatoja ja rakennusjätteitä, jotka eivät kuulu perinteiseen kylän maisemakuvaan.