Omat mielikuvat ovat rakentuneet pitkillä automatkoilla maaseuduilla. Kesäloman viikot kuluivat tien päällä ja mielikuvat vilahtelevista maisemista ovat painuneet mieleen. Keltaiset pellot olivat aina yhtä vaikuttavia. Maisemat myös sulkeutuivat välillä, kun tien vierestä kohosi kuusimetsän tai kallion muodostama seinämä. Maaseutua olivat savolaiset harjuiset alueet, joiden laelta näkymiä oli silmän kantamattomiin. Nopeasti laskevat mäet tuntuivat autolla kaahatessa mahan pohjassa ja ilman ilmastointia kantautui autoon lannan, kuumuuden ja kuivan heinän haju.
Maaseutua olivat myös hiekkatiet, jotka paikoitellen olivat niin tiivistyneitä, että pinta muistutti draculakarkkia. Loputtomien hiekkarantojen ympärillä kasvoi mäntyjä ja pikkukävyt pistelivät jalkojen alla. Aina löytyi järvi, jonka vesi oli tummaa ja lämmintä. Pohjanmaalaisen pikkukunnan pienet hiekkaiset tiet olivat rajautuneet siperianhernepensailla ja hiekka oli silttistä ja pehmeää. Muistan yhä pölisevän hiekan hajun ja sen miten veden kanssa hiekasta sai tehtyä pallon. Utajärven korkeilla kallioilla oli sankkaa kuusimetsää ja metsiköissä kirkkaita kylmiä lampia.
Loppukesästä pelloilla näkyi kuivaa heinää heinäseipäissä. En muista missä vaiheessa heinää heittävät työläiset katosivat näkymistä ja tilalle tuli tiivisti koneella pyöriteltyjä heinärullia. Tästä myös rakennemuutoksessa on kyse. Peltojen ja viljetävän alan määrä ei ole muuttunut, mutta aiempaan verrattuna neljäsosa työvoimasta tekee saman homman kuin aiemmin. Ratkaisu on koneellistaminen. Ja koska tilan tulee useinmiten tarjota työpaikka molemmille isäntäparista, tulee tehojen olla paremmat. Vuorokauteen ei ole ilmestynyt lisää tunteja, mutta koneiden avulla samasta resurssipääomasta saadaan irti isompi tulos.
Maisemassa tämä näkyy koneiden lisääntymisenä. Myös hevoset työjuhtina ovat harventuneet kansallisharvinaisuuksiksi. Aiemmin pellot olivat loppukesästä täynnä heinäseipäitä vieri vieressä ja niissä kuivui heinää. Nykyään pelloilla on pellonreunassa siistissä rivissä iso rulla heinää. Heinä menee rullaan myös tiiviimmin ja ainakin tuntuu siltä, että näkymä ei ole enää koko pellon kokoinen, vaan heinät kynityt pellot ovat tyhjillään ja heinärullat pellon laidalla.
Myös hedelmien ja marjojen poiminta on koneellistettu jos mahdollista. Kasvien tulee olla mahdollisimman poimittavassa muodossa: marjapensaiden ja omenapuiden läpi näkyy läpi ja ne ovat tietyn korkuisia. Tuontantotiloilla hedelmätarhojen ulkonäköä määrää koneiden mukaan määräytyvä vaikioleveys.
Suurien maatilojen koko on kasvanut mikä näkyy myös ulospäin. Kooltaan suurin puolikas maatiloista vastaa tällä hetkellä jo 90 % Suomen koko maataloustuotannosta. Pienet ja idylliset maatilat ovat hävinneet maisemasta lähes kokonaan. Maatiloilla ja niiden määrillä on vaikutus myös pikkukuntien elinvoimaisuuteen. Niissä maisemissa joissa maatilojen määrä on laskenut, on maaseutumainen näkymäkin sammunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti